Kitarasankarit älkööt vaivautuko

Marko Sirviö

Plan E on outo lintu, jollaisia ei kasva joka oksalla. Se vie kuulijansa elokuvalliseen mielikuvitusmaailmaan kolmen bassokitaran, tummasävyisen kummittelun ja rennonrytmikkään rockin keinoin.

Bändielämä keikkoineen on ollut jo vuoden horroksessa. Moni orkesteri panttaa valmista levyä, jonka aikovat julkaista vasta tilanteen normalisoiduttua. Ei kuitenkaan oululainen Plan E, jonka 7 biisin hittikimara Oulu Codex II näki päivänvalon cd-julkaisuna maaliskuussa, ja vinyyliversiota pukkaa ilmoille hieman myöhemmin.

Lisää bassoa, sanoo Plan E, tuo marginaalin marginaalissa jytistelevä mastodontti, joka kiskaisee kuulijansa ”nykyfuturistiseen” dystopiaan Oulusta. Oulu Codex II on menolippu ihmissuhdedraamaan ja sotkuiseen tulevaisuuteen, josta on muovautunut oikein tympeä paikka.

Plan E:n basisti-solisti-biisintekijä-nokkamies Jani Lehtosaarella on menneisyys Belialin ja Impaled Nazarenen kaltaisessa äärimetallissa. Muu ryhmä koostuu tunnetuista hc:n, metallipunkin ja muun häiriintyneen äänivallin työstäjistä, esimerkiksi Terveistä Käsistä ja Kürøishista.

Mutta. Jos kuvittelet, että näistä lähtökohdista syntyy pakotetun rankkaa äijäilyä ja otsasuonten pullistelua, erehdyt. Oulu Codex II soi rentoina, rytmikkäinä ja hauskoinakin suomenkielisinä lauluina, joissa kuuluu 80-luvun Kauko Röyhkä, stonerin pörinä ja Joy Division.

”Meitähän on vuosien saatossa verrattu yli sataan artistiin. Mutta myöntää täytyy, että Musta uni -kappale on tietoinen darkwave-pastissi, joka levytysvaiheessa kulki työnimellä pula-ajan joydivision. Haettiin sellaista kasarin alkupään new wave -komppia”, sanoo Jani Lehtosaari.

”1980-luvun Röyhkää olen kuunnellut paljon, ehkä fiiliksessä ja lauluklangissa on jotain samaa. Studiossa tulee se mikä tulee karaokemeiningillä, sillä ennen Plan E:tä en ole laulanut. Mutta kauniita säveliä on tarkoitus tuottaa.”

Ehkä taustaa Plan E:n monimuotoisuudelle voi hakea myös Lehtosaaren huomattavan laajasta musiikkimausta. Death metal on erityisen tärkeä asia, mutta elämän suuri rakkaus on Elvis. Hyvin uppoaa myös jazz, elektro, grunge ja vaikka 1980-luvun suomirockin suuruudet.

”Vain lohikäärmehevi on musiikinlaji, jossa on jotain iljettävää. Me itse tehdään mikä hyvältä tuntuu, kaikenlainen äijäily tuntuu vieraalta eikä sitä tässä bändissä ole koskaan ollutkaan.”

Oulu Codex II:n edeltäjä Oulu Codex oli yhden biisin möhkäle, teemalevy, jonka tekeminen oli Lehtosaaren mukaan raskasta. Sävellyksellisesti rikkaat kappaleen osat olivat täynnä tavaraa ja lukuisia bassosooloja.

Nyt tyyli on huomattavasti minimalistisempi. Musikantit laskeskelivat treenikämpillä, että levyllä on 3–4 biisiä, joissa on samat kaksi sointua samassa järjestyksessä.

”Se riittää vaivuttamaan kuulijan takaisin mustaan uneen.”

Oulu Codex II:n maailmojen tulkinta on itselleen biisintekijälle hieman hämärän peitossa. Viimeiset 20 vuotta omasta elokuvasta haaveillut Lehtosaari sanoo käsikirjoittavansa hitaasti biisien keinoilla.

”Visio on täyspitkä nykyfuturistinen draama, dystooppinen Oulu muutaman kymmenen vuoden päästä. Kaikki biisit tapahtuvat siellä mielikuvitusmaailmassa.”

”Hyvän biisin tekeminen jaksaa motivoida. Ja poikakerhomainen värkkääminen: ensin on puhdas pöytä, ja sitten saadaankin itse tehtyä jotain valmiiksi – se on se juttu”, Lehtosaari paaluttaa.

Plan E

Ilari Kinnunen – basso

Markku Leinonen – basso

Jani Lehtosaari – basso, laulu, koskettimet

Heikki Hallanoro – rummut, sähköpiano, rytmimunat