Näe kauneus ympärilläsi, ihminen!

Marko Sirviö

Sepikka vyöryttää kuulijan päälle sämplein kuorrutettua täyteläistä äänimattoa ja kysyy, miksi kaikki kaunis katoaa kuin tuhka tuuleen ja miten ahven saattaa tarjeta kylmässä vedessä.

Oululaiselle rockin aktiiviyleisölle tutun Joni Seppäsen luotsaaman Sepikan olemuksessa yhdistyy kitarayhtyeen sydän, Steve Reichin kaltaisia minimalisteja diggailevan puhallin- ja kosketinsoittajan avara mieli ja tuhti nippu asioiden tilasta harmistuneen luonnontarkkailijan metaforia. 

Laulajana Sepikka on kaukana virtuoosista, mutta hänen tulkintansa on henkilökohtaisuudessaan koskettavaa, rehellistä ja omakohtaisen tuntuista.

Lauluissaan Sepikka tekee tarkkoja, pisteliäitä ja myös lämpimiä huomioita kanssakulkijoista ja tehokkuutta palvovasta ajastamme. Luontofilistelyä ja epäkohtien huomiointia vaikkapa ympäristömme paskomisesta, kuten hän itse kuvailee.

Valmiiden vastausten antamisen sijasta tavoitteena on herättää ajattelemaan.

“Haluan, että ihmiset näkisivät kauneuden ympärillään. Jospa joku kuulija havahtuisi luonnontuhoon, vaikka en ratkaisuehdotuksia esitäkään. En halua poliittiseksi artistiksi.”

Omannäköistä taidetta ilman kompromisseja

Sepikka on Seppäsen työkalu tehdä omaa musiikkia ilman epämukavia ratkaisuja tai radikaaleja kompromisseja. Täysipäiväiseksi taitelijaksi hän heittäytyi usean vuoden työputken säästöjen turvin. Inspiraatiota laulunkirjoittamiseen Sepikka haki muutaman vuoden mittaisella Oulu–Rovaniemi–Helsinki-kierroksellaan.

”Nyt annan asioiden edetä omalla painollaan ja keskityn musiikin tekemiseen. Katson, mihin se vie, ja tartun mieluisiin mahdollisuuksiin.” 

Sepikka, Joni Seppänen, on Madetojan musiikkilukion kasvatti, joka on sittemmin harrastanut musiikkia monissa projekteissa omien sanojensa mukaan niin innokkaasti, ettei ole osannut lopettaakaan. 

Aiemman uran tunnetuin pesti on epämääräisen mittaiselle tauolle vetäytyneessä The Scenes -yhtyeessä, jonka nykivä hysteria-taide-indierock nojasi sähkökitarasointiin. Sooloprojektiaan Sepikka käynnisteli ajatuksenaan sähkökitarattomuus, mutta sittemmin hän sanoo kääntäneensä kelkkaansa.

”Huomasin, ettei sähkökitara niin paska soitin olekaan. Kitaristi Mikko Kannialan ehdotukset ovat kuulostaneet hyviltä ja vieneet biisejä parempaan suuntaan. The Scenes -ajoista olen omaksunut sellaista rockimpaa puolta, ja Konsta Koivistolta on tullut lainattua jotain omaan laulutyyliin”, Sepikka tunnustaa.

Sepikan En kestä kylmää lailla ahvenen -debyyttialbumi ilmestyy syyskuussa vuoden odottelun jälkeen. YleX:n Teppo Vapaus nosti Vuodet vierii -biisin vuoden 2020 top-listalleen, ja muutenkin Sepikan ympärillä on lupaavaa säpinää. Toki lähinnä rockin aktiivikuuntelijoiden parissa, mutta kuitenkin.

“Viime syksynä tehtiin peräti kaksi keikkaa, mutta sitten kaikki keväälle suunniteltu peruttiin. Mutta jospa se tästä. Toivottavasti kesäkuun keikka Pikipopissa toteutuu. Pääsisi itsekin kokemaan keikka- ja festarikesän.”

Sepikka keikalla

Joni Seppänen – laulu, synat

Mikko Kanniala – kitarat, taustalaulut

Lasse Junnila – synat, sämplerit

Antti Orajärvi – basso, taustalaulut

Miska Kuusela – rummut, taustalaulut