Sami pyrkii irti opioidikoukusta – Kuka auttaa, kun haluaa päästä kuiville?

Elina Niskasaari, toimittaja
Elina on paikallisjournalismiin erikoistunut freelancetoimittaja ja krooninen viherkasvien liikakastelija. Hän on paljasjalkainen oululainen, joka viihtyy parhaiten keskellä kaupungin sykettä ja osaa tunnistaa kaikki maailman koirarodut.

Antti J. Leinonen, valo- ja videokuvaaja
Antti on paljasjalkainen oululainen, mutta asuu nykyään Iissä kengät jalassa ja jalat maassa. Hän on kuvajournalisti, jonka korvissa soivat urbaani rytmimusiikki, moottorisahan keväiset parkaisut ja jääpeitteisen Perämeren hiljaisuus.

Sami on tavallisessa perheessä kasvanut korkeakoulutettu mies, joka eli tasapainoista elämää kunnes jäi koukkuun kipulääkkeisiin. Nyt hän on korvaushoidossa ja kertoo, kuinka haastavaa Oulussa on saada apua riippuvuuteen. Päihdeongelmat lisääntyvät jatkuvasti mutta hoitotakuuaikoja venytetään porsaanreikien avulla.

Sami, 38, aloittaa jokaisen arkiaamunsa matkalla Tuiran hyvinvointikeskukselle, jossa hän ottaa annoksen metadoniliuosta hoitajan valvoessa. Sami on opioidiriippuvainen ja päivittäinen annos metadonia pitää vieroitusoireet ja aineen himot pois. Se ei juurikaan mene päähän, vaan antaa mahdollisuuden keskittyä muihin asioihin elämässä.

”Joskus on tullut jo illalla vähän vieroitusoireita, kuten vilunväreitä. Kuitenkin hiljattain nukuin pommiin ja jäi päivän lääke hakematta, eikä se tuntunut niin pahalta kuin olisin kuvitellut. Varmaan sen verran ainetta kehoon varastoitunut jo.”

Samin riippuvuus sai alkunsa yli kymmenen vuotta sitten lääkärin määräämistä opioidikipulääkkeistä, jotka alun perin helpottivat kipuja jalan murtuman jälkeen.

Jossain vaiheessa Sami huomasi, että lääkeannosta nostamalla saa hyvän olon ja helpotuksen vaikeisiin tunteisiin. Väärinkäyttö alkoi.

Parin vuoden väärinkäytön jälkeen Kanta-järjestelmän ja sähköisen reseptin myötä Sami ei enää saanutkaan lääkkeitä. Lääkärit huomasivat, että Sami oli hakenut opioidilääkereseptejä useasta paikasta. Silloin Sami kääntyi katukaupan puoleen ja ryhtyi käyttämään Subutexia.

77 prosenttia Suomessa huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuvista mainitsee yhdeksi ongelmapäihteistään opioidit.

Pekka Laine on kliininen opettaja ja päihdepsykiatrian apulaisylilääkäri OYS:n psykiatrian klinikalla. Hän on aikaisemmin työskennellyt myös Oulun kaupungin päihdepalveluissa vuoden ajan. Hänellä on kymmenien vuosien laaja kokemus päihdepsykiatriasta.

”Opioideihin voi syntyä hyvin nopeasti vahva riippuvuus. Toisaalta meillä on siihen myös hyvin tehokas lääke, eli korvaushoito. Esimerkiksi alkoholismiin ei ole yhtä toimivaa lääkitystä olemassa. Antabus ei ole samalla tavalla motivoiva hoito, kuin korvaushoito”, Laine selittää.

Korvaushoidossa potilaalle annetaan joko metadonia tai buprenorfiinia, joka tunnetaan parhaiten valmistenimellä Subutex, tuttavallisemmin subuna. Molempia aineita voi käyttää kipulääkkeenä, ja niitä saa myös katukaupasta.

On yksilöllisestä tilanteesta kiinni, kumpaa ainetta korvaushoidossa annetaan. Buprenorfiinivalmisteita käytetään jonkin verran enemmän kuin metadonia.

Korvaushoito ei ole mikään taikasauvan heilautus, joka parantaa ihmisen elämän kertaheitolla. Opioidiriippuvaisella voi olla muita riippuvuuksia, rikosrekisteri, asunnottomuutta ja rahaongelmia. Jos päihde on määrännyt tahdin jo pitkään, on ihmisen sosiaalinen elämä kietoutunut toisiin päihteidenkäyttäjiin. He eivät välttämättä ole parasta seuraa irti haluavalle.

”Se on vain näin, että huumeriippuvaisen elämässä ensimmäinen on minä itse, toisena minä itse ja kolmantena minä itse. Sairaus on niin voimakas, että ei siinä oikeasti muut ihmiset kiinnosta. Ei niitä aineita tyrkytetäkään kenellekään.”

Sami puhuu kokemuksesta. Läheinen ystävä varasti häneltä taannoin vahvistimen ja vaatteita, kun Sami majoitti tätä luonaan.

Aamun metadoniannoksen jälkeen Sami pyöräilee Kenttätien päiväkeskukseen Huiliin. Siellä hän syö aamiaisen ja jää joskus viettämään aikaa yhteisissä tiloissa. Muuten hän viihtyy lähinnä kotonaan.

Sami yrittää pysyä päihteistä nyt kaukana. Veli ja vanhemmat asuvat Etelä-Suomessa ja muutto sinne käy välillä mielessä.

”Paraneeko ne ongelmat kuitenkaan kaupunkia vaihtamalla? On mulla täällä Kenttätiellä muutama mukava kaveri, jotka eivät käytä kuin alkoholia. Eivät siis aiheuta minulle mitään houkutuksia tai sellaista kun viinaan en koske.”

Samin mukaan alkoholistit kohdataan päihdehoidossa eri tavalla kuin huumeriippuvaiset.

”Huumeriippuvaiseen suhtaudutaan rikollisena. Aineiden käyttö nähdään varmaan omana alakulttuurinaan siinä missä alkoholismi nähdään helpommin sairautena.”

Pekka Laineen mielestä hoitohenkilökunnan on vaikeampaa kohdata alkoholisti, mutta toisaalta hän puhuu huumeriippuvaisten kohdalla tavallaan samasta asiasta kuin Samikin: toiseuden kokemuksesta.

”Alkoholistille me joudumme ikään kuin sanomaan, että sinä olet täällä hoidossa koska sinä käytät tätä päihdettä väärin, samalla kun me muut käytämme sitä oikein. Huumeidenkäyttäjän kohdalla asia on ihan toisin.”

Laineen mukaan alkoholi on edelleen käytetyin päihde ja sen aiheuttamia ongelmia esiintyy eniten. Terveellisesti elävät ihmiset ovat vähentäneet alkoholinkulutustaan mutta suurkuluttajien ja ongelmakäyttäjien määrä on kasvussa. Huumeet ottavat alkoholia kuitenkin kiinni ja niiden käyttö on lisääntynyt parissa kymmenessä vuodessa huomattavasti.

Vuosi sitten Samin pitkäaikainen parisuhde päättyi. Yllättäen tullut ero sai miehen romahtamaan. Käsillä oli kriisitilanne ilman keinoja käsitellä vaikeita tunteita.

Hän repsahteli vetämään eri aineita, kuten amfetamiinia ja bentsodiatsepaameja ja joutui yliannostuksien seurauksena sairaalaankin. Kämppä meinasi lähteä alta, kun vuokrat jäivät maksamatta. Itsemurha pyöri mielessä paljon.

Nyt tilanne on vakaampi. Sami käyttää enää bentsoja ja niitäkin satunnaisesti. Rästivuokrat on maksettu. Samin korvaushoito on räätälöity yksilöllisesti hänen tilanteeseensa sopivaksi. Omien sanojensa mukaan hoito on tällä hetkellä jossain kuntouttavan ja haittoja vähentävän korvaushoidon välimaastossa.

Pekka Laine kertoo, että korvaushoito voidaan karkeasti jakaa kuntouttavaan ja haittoja vähentävään korvaushoitoon.

”Kuntouttavassa korvaushoidossa voi olla erilaisia vaatimuksia osallistua avohoidon palveluihin ja antaa puhtaita huumeseuloja. Kuntoutuksen tavoitteena on kokonaisvaltainen elämän suunnan muuttaminen ja esimerkiksi työkykyisyys. Tässä hoidossa pyritään myös korvaushoidon lopettamiseen kuntoutumisen myötä.”

Haittoja vähentävä korvaushoito on puolestaan sitä, että hoidolla pyritään parantamaan riippuvaisen elämänlaatua sekä vähentämään rikollisuutta ja muita aineiden hankkimisen lieveilmiöitä. Toisten aineiden käyttö ei estä tällaista korvaushoitoa, ellei tilanne uhkaa henkeä.

Haittoja vähentävä korvaushoito on niin sanotusti viimeinen ratkaisu, kun kuntoutus ei ole onnistunut. Sitä jatketaan mahdollisesti loppuelämän ajan mutta siitä voidaan myös siirtyä kuntouttavaan hoitoon. Korvaushoitoon ollaan parhaillaan luomassa valtakunnallista ohjeistoa.

”Jos riippuvainen saa itse valita, niin yleensä kuntouttava hoito ei kuulosta houkuttelevalta. Sairaus on voimakas ja tuntuu työläältä ajatukselta sitoutua päihteettömyyteen. Kuntouttavaa korvaushoitoa voidaan kuitenkin velvoittaa ensimmäiseksi hoitomuodoksi asiakkaan etua ajatellen.”

Opioidikorvaushoitoa on lain mukaan annettava kaikille, joilla diagnosoidaan opioidiriippuvuus eikä vieroittautuminen ole onnistunut. Eri kunnissa ja hoitopaikoissa on kuitenkin omat sääntönsä ja tulkintansa laista.

Oulussa korvaushoitoon hakeutuva joutuu käymään ensin vieroituksessa ja ratkeamaan sen jälkeen uudelleen, ennen kuin korvaushoitoa tarjotaan. Samin mielestä korvaushoidon vaatimukset eivät ole kaikkien kohdalla huono asia.

”Minun mielestä parikymppiset ei kuulu korvaushoitoon. Nuorten kohdalla pitäisi kokeilla ihan kaikkia muita keinoja, jos käyttö ei ole jatkunut vielä niin pitkään.”

Joissain tapauksissa korvaushoidon viivästymisellä tai kieltämisellä on surkeat seuraukset. Samin kaveri oli alkuvuodesta jo pitkällä prosessissa, kunnes jotain tapahtui.

”En tiedä, oliko hän sitten huijannut huumeseuloissa tai jäänyt jostain aineesta niissä kiinni. Jostain syystä korvaushoito evättiin. Kaveri kuoli pari viikkoa sitten, luultavasti yliannostukseen, tahalliseen tai tahattomaan.”

Oulun kaupungin päihdepalveluista kerrotaan, että korvaushoidon arviointiin pääsevät kaikki asiakkaat, jotka kokevat opioidit ongelmakseen. Hoitopolku rakennetaan aina yksilöllisesti.

Päihdeasiakkaat pääsevät kaupungin mukaan hoitoon hoitotakuun mukaisesti. Hoitotakuun mukaan hoidontarpeen arviointiin pitää päästä muutamassa päivässä ensimmäisestä yhteydenotosta ja hoidon täytyy alkaa kolmen kuukauden (alle 23-vuotiaat) tai kuuden kuukauden (yli 23-vuotiaat) kuluessa hoidontarpeen arvioinnista.

Pekka Laine kuitenkin paljastaa, että tilanne ei ole aivan niin ruusuinen. Hoitotakuussa on porsaanreikiä, joita hoitopaikoissa tunnutaan hyödyntävän. Esimerkiksi erikoissairaanhoitoon kuuluva kolmen kuukauden sallittu lisäaika venyttää hoitoon pääsyä puoleen vuoteen, vaikka päihdehoito ei varsinaisesti ole erikoissairaanhoitoa. Odottamaan voi joutua vielä pidempäänkin kuin puoli vuotta.

”Ensin voidaan jonottaa lääkärin arviointiin, sitten jonotetaan paikkaa vieroituksessa. Monesti hoitotakuuta kierretään niin, että katsotaan hoidon alkaneen, jos potilasta esimerkiksi tutkitaan ja tehdään suunnitelmia. Hoito tarkoittaa kuitenkin potilaan pyytämää hoitoa, kuten esimerkiksi korvaushoitoa”, Pekka Laine kertoo.

Laineen mukaan myös vieroitukselliset vaatimukset ennen korvaushoitoa ovat ongelmallisia.

”Potilaalta voidaan vaatia täysimittainen lääkkeetön vieroitusjakso ennen korvaushoitoa. Eli jos potilas lähtee vieroituksesta koska ei kestä vieroitusoireita, häneltä voidaan evätä korvaushoito.”

Sami itse odotti puoli vuotta korvaushoidon alkamista, ja tietää että ne, jotka tulevat ensimmäistä kertaa päihdehoidon piiriin, joutuvat odottamaan vielä kauemmin. Jonosta jonoon -ilmiö on tuttu.

Samin mielestä yksi tärkeä asia, joka kaupungista puuttuu, on toimiva jatkohoito vieroituksen jälkeen. Tähän pitäisi hänen mukaansa olla tuettua asumispalvelua tarjoava paikka, johon kaikki onnistuneesta vieroituksesta päässeet voisivat siirtyä opettelemaan elämän perusasioita ja totuttelemaan päihteettömän elämään turvallisessa ympäristössä.

”Nyt jos lähdet vieroituksesta ja sinulle toivotetaan lähtiessä vain hyvät jatkot, palaat niihin samoihin piireihin ja samaan elämään takaisin. Vaikeahan se on pysyä päihteettömänä siinä vaiheessa.”

Vieroitus ja alkoholistien katkaisuhoito tapahtuu Päihdeklinikalla, joka toimii kaupunginsairaalan yhteydessä. Paikkoja klinikalla on yhteensä 14. Kahdesta neljään viikkoa kestävälle huumevierotusjaksolle pääsee keskimäärin kahdessa viikossa. Kaupunki ostaa tarvittaessa laitoshoitoa yksityisiltä toimijoilta, käytännössä tätä tapahtuu kuukausittain.

Kaupungin mukaan jatkohoito tapahtuu avohoidossa ja edellyttää ihmisen omaa motivaatiota hoitoon. Raitistumisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti, mikäli jatkohoito alkaa heti vieroituksen jälkeen. Jatkohoito voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisiin ryhmiin osallistumista ja yksilötapaamisia.

Samia kaupungin lupaukset hoitotakuusta ja resurssien riittävyydestä huvittavat.

”Tulee mieleen se kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta, jossa puhutaan muonan määrästä. Siinä Lahtinen sanoo, että valtio on määritellyt, että ei sinulla voi olla nälkä.”

Oulun kaupunki laittaa päihdehoitoon kuudesta suurimmasta kaupungista vähiten rahaa täysi-ikäistä asukasta kohden.

Mielenterveys- ja päihdehoidon yhteinen budjetti on asukaslukuun suhteutettuna neljänneksi suurin Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen. Kaupungilta huomautetaan, että palvelut menevät paljon päällekkäin; päihdepuolella hoidetaan mielenterveyttä ja mielenterveyspalveluissa lieviä päihdeongelmia.

Monet opioidiriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön hyvin nuorena ja syrjäytyneet varhain. Samin tarina on toisenlainen. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja tehnyt monenlaisia töitä elämässään. Hän asui omistusasunnossa Tampereella puolisonsa kanssa silloin, kun kipulääkkeiden syöminen luisui väärinkäytön puolelle.

”Mulla on ollut hyvä perhe ja ihan tavallinen lapsuus. Join ensimmäiset kännit 15-vuotiaana mutta ei siinä muita päihteitä ollut mukana. Ekat kannabissavut poltin 24-vuotiaana. Kannabista en muuten ole käyttänyt kuin muutamia kertoja elämässäni.” 

Sami ei ole myöskään koskaan piikittänyt huumeita, vaan hän on käyttänyt subua suun ja nenän kautta. Piikittäminen olisi kuitenkin ollut hänen mukaansa seuraava askel, mikäli hän ei olisi päässyt korvaushoitoon.

Esiintyykö päihdeongelmia oikeasti kaikissa yhteiskuntaluokissa?

”Yhteiskuntaluokka jakaa päihdeongelmaisia yhtä paljon kuin oikea- ja vasenkätisyys, eli ei ollenkaan” Pekka Laine toteaa hieman turhautuneena kysymykseen.

”Jos joku jakolinja tehdään, niin se on se, että hyvä psyykkinen terveys ja kestävyys ennaltaehkäisee päihderiippuvuutta ja mielenterveysongelmat taas lisäävät riskiä sairastua.”

Siksi Laine painottaa, että nuorten päihteidenkäytön aloittamista voi ennaltaehkäistä vain huolehtimalla nuorten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.  

Samilla on tulevaisuudensuunnitelmia. Hän haluaisi jatkaa opintojaan ja tulla isänsä tapaan aineenopettajaksi. Historia, filosofia ja psykologia kiinnostavat eniten. Niitä hän opiskeli yliopistossa ennen kuin päihdeongelma astui elämään.

”Kyllä tässä on alkanut miettimään sitä, että mitä tällä elämällä tekee. Elämän hetkellisyyttä ajattelen aika paljon. Hyvällä tuurilla voisi olla vielä puolet jäljellä. Ei mulla ole enää halua käyttää päihteitä.”

Sami tietää, että tärkein asia päihteistä irti pääsemisessä on oma tahtotila. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen, sillä kyseessä on sairaus. Toisaalta asia on juuri niin yksinkertainen, mutta raitistumisen onnistumiseen tarvitaan paljon myös tukea, jota toimiva päihdehoito voi tarjota.

”Ja kenenkään muun takia ei voi raitistua, ei lasten, ei puolison, ei työpaikan. Vain ja ainoastaan silloin onnistuu, jos haluaa kuiville itsensä takia.”

Tätä artikkelia varten haluttiin selvittää oululaisten näkemyksiä päihdepalveluiden toimivuudesta. Toimittaja kysyi ihmisten kokemuksia muun muassa katuklinikan ja sosiaalisen median kautta. Samin lisäksi yhteyttä otti 12 ihmistä.