Tutkijat: nuoret oletetaan kaupunkiin

Jaana Haapaluoma-Höglund, toimittaja
Jaana on oululainen freelancetoimittaja, dokumentaristi ja yhden lapsen äiti, jonka mielestä kirjoittaminen on paras tapa ajatella. Hän kuuntelee metallimusiikkia, haluaisi joogata joka aamu ja osaa pilkkoa sipulin itkemättä.

Tämän viikon artikkelissa Urbo kävi Oulun Tannilassa kysymässä, mitä pienten kylien nuorille kuuluu. Moni Urbon lukija tunnisti jutusta itsensä ja nuoruutensa. Tutkijoiden mukaan nuorista puhutaan usein liian kaupunkikeskeisesti, eikä yhdenvertaisuus aina toteudu.

Kun viime viikolla keskityimme oululaiseen musiikkikulttuurin ytimeen, tällä viikolla lähdimmekin mahdollisimman kauas keskustasta. Kävimme Yli-Iin Tannilassa kysymässä, mitä pienten kylien nuorille kuuluu. Vaikka ikätovereita ei löydy läheltä, arjessa onnistuu niin pihan auraus traktorilla kuin lehmien poikimisessa auttaminen. Taitoja ja harrastuksia – kuten vaikkapa pakohuoneiden tekoa tai mopojen korjausta – voi opetella omatoimisesti itse, kun järjestettyjä harrastuksia ei kylällä ole.

Monet lukijat löysivät Urbon jutusta itsensä ja oman nuoruutensa ja osasivat sijoittaa itsensä paremmin jonkinlaiselle sosiaaliselle kartalle. Tajusi ehkä entistä paremmin, mistä on tullut ja mitä sieltä on jäänyt mukaan.

Jotkut sanoivat tunnistaneensa itsensä jutusta, mutta kasvaneensa aikana, jolloin ei ollut vielä nettiä, jonka avulla pitää yhteyttä ikätovereihin. Toiset taas kertoivat olevansa samalla tavalla ylpeitä maaseudulla opituista taidoista, vaikka eivät juuri nyt siellä asukaan.

Itse muutin Ouluun 19-vuotiaana alle 100 asukkaan Korsbäckin kylästä Kristiinankaupungista. Kylä on niin pieni, että siitä on vaikea löytää edes netistä tietoa.  Ruotsinkielisessä Wikipedia-artikkelissa lukee, että kylällä on tänä päivänä noin 50 postilaatikkoa.

Kolme prosenttia asuu haja-asutusalueella

Muistan teini-ikäisenä lukeneeni niin sanotusta ostarilla hengailusta, kavereiden kanssa myöhään ulkona olemisesta ja siitä, että kannattaisi mennä nuokkarille. Totuin helposti siihen, että oletettu nuoruus on hieman erilaista kuin oma pieni todellisuuteni. Ai minne nuokkarille? Lähin oikeasti nuokkarina toimiva talo löytyi 21 kilometrin päästä.

Urbon raadin mukaan tuntuu, että puhe nuorista on usein kaupunkikeskeistä. Ja kyllä se itse asiassa on, tutkija Kaisa Vehkalahti Oulun yliopistosta vahvistaa. Siihen on selityksensä: vain kolme prosenttia nuorista asuu haja-asutusalueella.

Tuo selitys ei saa kuitenkaan olla tekosyy sille, ettei pikkukylissä asuvia nuoria huomioida.

”Jos maaseudun nuoret eivät pääse esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi harrastuksiin tai palveluihin, niin silloin yhdenvertaisuus ei toteudu”, Vehkalahti sanoo.

”Usein nuorisopoliittisissa keskusteluissa nuoret oletetaan kaupunkiympäristöihin. Oletetaan, että asiat ovat lähellä, ja niihin päästään”, lisää tutkija Päivi Armila Itä-Suomen yliopistosta.

Tilastollisesti suurkaupunkilaisia

Kuntaliitosten myötä osa haja-asutusalueiden nuorista tilastoituu suurkaupunkilaisiksi. Siten tullaan tuottaneeksi tilastollisen nuoren idea, ja pienessä kylässä asuminen häviää tilastoihin.

”Vaatii tutkijoita ja toimittajia, jotka menevät paikan päälle ja katsovat ja kysyvät”, Armila sanoo.

Nuorista on ylipäänsä alettu puhua silloin, kun kaupungistuminen alkoi. Kaupunki ja puhe nuorista liittyvät siis toisiinsa. Nuoriin liittyvät ilmiöt liitetään voimakkaasti kaupunkinuoruuteen, kaupunkiympäristöihin ja sellaisiin sosiaalisiin ongelmiin, joita koetaan kaupunkiympäristöissä olevan.

”Maaseutumaisissa ympäristöissä asuvat nuoret ovat tietoisia siitä, että kulttuurinen oletus nuoruudesta on kaupunkikeskeistä. Tietty ristiriita kulkee monen elämässä mukana”, Vehkalahti pohtii.

Omassa elämässä eivät tunnu toteutuvan ne nuorisokulttuuriset ihanteet ja oletukset, jotka näkyvät länsimaisessa kulttuurissa. Trendikkäitä vaatteita, kuluttamista, lookeja, elämäntyylejä. Ne usein mielikuvissa sijoittuvat kaupunkimaisiin ympäristöihin.

Toisaalta moni maalla asuva kokee, että nimenomaan maalla voi olla kunnolla oma itsensä, vapaa trendien ja kuluttamisen paineista.

Ja onhan se puhe nuorista tosiaan ongelmakeskeistä, niin kuin raatilaistenkin kanssa mietimme. Olisi mukava lukea enemmän nuorten normaalista arjesta, erilaisista ryhmistä ja erilaisista yksilöistä.

Oma-aloitteisuus ja taito olla maalla ja kaupungissa

”Mediapuhe nuorista on ollut huolten sävyttämää ihan siitä asti, kun on keksitty nuorista puhua”, Vehkalahti vahvistaa.

Tutkija ei kuitenkaan puhuisi kaupunki- ja maalaisnuorista yhtenäisinä ryhminä. Erilaiset maaseutualueet ovat erilaisia ja ihmiset myös. Tutkimuksissa on huomattu joitakin taitoja ja asioita, jotka tuntuisivat olevan yhteisiä monille maalla asuneille nuorille. Samoja, jotka haastateltavistammekin huokuivat.

Yksi on itsenäisyys ja oma-aloitteisuus. Toinen on luonnon arvostaminen paikkana, jossa olla ja tehdä asioita. Kolmas on monipaikkaisuus, taito liikkua erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

”Harva nuori on hukassa kaupunkiin mennessään. Voi olla tuttuja sekä maalla että kaupungissa, monipuolisia suhteita ja eri-ikäisiä ystäviä. Kaupungissa on helpompi rakentaa ystäväpiiri hyvin samanikäiseksi ja -mieliseksi.”

Heräsikö muistoja maaseudulta? Tunnistitko itsesi jutusta? Oulun yliopiston tutkimuksessa kerätään muistoja ja tarinoita maaseudusta. Voit osallistua tutkimukseen tämän linkin kautta.