Urbo kysyy: Miltä Oulu kuulostaa?
Elina Niskasaari, toimittaja
Elina on paikallisjournalismiin erikoistunut freelancetoimittaja ja krooninen viherkasvien liikakastelija. Hän on paljasjalkainen oululainen, joka viihtyy parhaiten keskellä kaupungin sykettä ja osaa tunnistaa kaikki maailman koirarodut.
Antti J. Leinonen, valo- ja videokuvaaja
Antti on paljasjalkainen oululainen, mutta asuu nykyään Iissä kengät jalassa ja jalat maassa. Hän on kuvajournalisti, jonka korvissa soivat urbaani rytmimusiikki, moottorisahan keväiset parkaisut ja jääpeitteisen Perämeren hiljaisuus.
Raskaan musiikin kaupungilla on myös kevyempi puolensa.
Blind Channel sinkosi Oulun jälleen suoraan maailman musataivaalle. Mutta mitä oululaisessa musiikissa kuplii pinnan alla? Kuinka räppi tai pop mahtuvat raskaan musiikin kaupunkiin, ja mikä saa yhtyeet kuten Temple Balls ja Peltokurki jäämään Ouluun?
Tehdään ensin pieni mutka Oulu-musan historiaan ja aloitetaan metalliveteraanin näkemyksillä.
1980-luvun lopussa Oulu alkoi muodostaa mainetta metallikaupunkina. Muhoksella perustettu ja sittemmin oululaistunut metallibändi Sentenced keräsi faneja ympäri maailman. Vesa Ranta soitti yhtyeessä rumpuja ja tietää, millaista on ponnistaa rokkitähdeksi maailmalle pienehköstä pohjoissuomalaisesta kaupungista.
”Onhan se vaikeampaa täältä lähteä, kuin jos asuisi etelässä Tampere-Turku-Helsinki-akselilla. Toisaalta nykyään maailma on lähempänä kuin sillon 1980-luvulla. ”
Sentenced hankki faneja ja kasvatti näkyvyyttään kiertämällä vanhemmilta lainatuilla autoilla ympäri Suomen keikkailemassa nuorisotaloilla ja tanssilavoilla. Istumalihaksia ja sinnikkyyttä tarvittiin.
”Nyt voit ladata biisin nettiin ja maksaa vaikka vähän sponsorointia, jotta se saisi somessa näkyvyyttä. Onhan se puoli helpompaa, mutta toisaalta kilpailuakin on paljon enemmän nykyisin.”
Nykyisin Ranta on ammatiltaan valokuvaaja, mutta musiikki on elämässä edelleen vahvasti mukana. Hän soittaa ja tekee biisejä bändinsä Kuumetin kanssa, seuraa oululaisia yhtyeitä ja auttaa mielellään aloittelevia muusikoita erilaisissa musiikkibisneksen kiemuroissa.
”Siellä oli helvetin karu meininki. Kyllä se täytyy sanoo, että Oulu on Suomen metallikaupunki. Siel on hyvää jengiä ja paljon jengiä. Kun stadissa on keikoilla niin täällä on vähä sellasta meininkiä, että katotaan tällain.. (kulmien alta). Mutta siellä niitä ei kiinnostanut pätkääkään, jos oli vähän huono saundi jossai basarissa. Ne vaan mesos siellä. ”
Children of Bodomin Aleksi Laiho kertoo Oulun keikasta Jyrkin haastattelussa vuonna 1998
Niin, onko Oulu edelleen metallikaupunki?
Pienen pohdinnan jälkeen Ranta vastaa: kyllä se on. Oulussa on paljon metallibändejä ja metallimusiikin keikkoja. Kesälle on suunnitteilla peräti kaksi uutta metallifestaria.
Vaikkakaan nyt euroviisuihin lähtevä elektronisia soundeja musiikissaan hyödyntävä Blind Channel ei edustakaan varsinaisesti metallimusiikkia, vaan ehkä laajemmin raskasta musiikkia, Ranta huomauttaa.
Euroviisut on hyvä paikka päästä esille ja kiinnittää paitsi kuuntelijoiden, myös ulkomaisten levy-yhtiöiden ja managerien huomio. Toisaalta yleensä popkilpailuksi miellettyyn Euroviisut-kisaan liittyy raskaan musiikin kohdalla uskottavuuskysymyksiä.
”Niin kuin Lordi sanoi aikoinaan, että voiton aikaan se huuma on eduksi, mutta myöhemmin siitä voikin tulla kivireki. Mutta tottakai nyt toivotaan, että Blind Channelin jätkät voittaa.”
Ranta tekee edelleen musiikkia, mutta puhtaasti luovan prosessin tuoman mielihyvän vuoksi. Rokkitähteys on nähty, eikä se ole ammatti kevyimmästä päästä.
”Pitää olla paljon kotoa pois, ja kiertueetkin ovat suurimmaksi osaksi odottamista parin tunnin setin vuoksi. Se kaikki on henkisesti aika raskasta, ja muu elämä jää taka-alalle. ”
Ranta kuitenkin ajattelee, että nuorena ihmisenä voi ja kannattaa lähteä rohkeasti tekemään omaa juttua ja katsoa, mihin asti se vie.
”Sitten jos musiikkihommat ei toimi, niin voi tulla takaisin ja ehtii vielä hankkia toisen ammatin.”
Ranta muistuttaa, että tärkein asia bändin menestyksen kannalta on musiikki. Sen pitää yksinkertaisesti olla hyvää. Sen jälkeen tulevat imago ja muut asiat, ja tuurillakin on osuutensa.
Mikä oululainen metalliyhtye breikkaa seuraavaksi kaiken kansan suosikiksi? Jos veikattaisi, Ranta laittaisi rahansa Mors Subitaan tai Verikalpaan. Lisäksi hän mainitsee Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändin, joka tekee musiikillisesti kevyempää mutta lyyrisesti raisua rokkia.
Temple Balls tähtää rocktaivaalle
Kun keskustelee Vesa Rannan kanssa bändien menestyksestä, esiin nousee ilmiö, jonka tunsi Sentenced aikoinaan ja Blind Channel nyt. Bändin pitää hakea menestystä muualta Suomesta ja jopa ulkomailta, ennen kuin sitä ruvetaan Oulussa kunnolla fanittamaan.
Onko tässä kyse perioululaisesta änkyryydestä, vaatimattomuudesta vai uskon puutteesta paikalliseen musiikkiin?
Ei varmaankaan oululaisuudesta ollenkaan, pohtii Temple Balls-bändin solisti Arde Teronen. Hän tunnistaa kuitenkin ilmiön.
”Kyllä musta tuntuu, että se on muissa Suomen kaupungeissa vähän sama homma. Ja mistä sitä tietää, meneekö se näin vaikka muuallakin Euroopassa. Joku voisi tehdä aiheesta tutkimuksen, mielenkiintoinen kysymys. ”
Temple Balls on Madetojan musiikkilukiolaisten vuonna 2009 perustama hard rock-yhtye, jonka kokoonpanoon helsinkiläinen Teronen liittyi vuonna 2014. Yhtye on keikkaillut Euroopassa sekä Japanissa muun muassa kemiläisen Sonata Arctican kanssa. Teronen tietää, missä bändin musiikkia kuunnellaan, sillä hän seuraa striimauspalvelussa kuuntelijoiden statistiikkaa.
”Meillä on kyllä Oulussakin paljon faneja, osa sellaisia, jotka on vuosia käyneet uskollisesti keikoilla. Aina uuden levyn haipin aikaan, ennen ja jälkeen julkaisun, kuuntelijatilastoissa Oulu korostuu enemmän kuin muulloin.”
Syksyllä Temple Balls lähtee Euroopan kiertueelle ruotsalaisen H.E.A.T. bändin kanssa, jos koronavirustilanne sen sallii. Uusi levy julkaistaan huhtikuussa.
Teronen kehuu Oulun musaskeneä eläväiseksi. Keikkoja on paljon, ja eri kokoisia keikkapaikkoja on tarjolla riittävästi. On paljon pieniä pubeja ja klubeja, 45 Specialin kaltaiset yökerhot sekä Teatria, jonne yleisöä mahtuu tuhansia. Megakeikatkin ovat mahdollisia jäähallissa tai pesäpallostadionilla.
Temple Balls on keikkaillut yhdessä muun muassa Blind Channelin, Groupie High Schoolin, Faceliftin, Zero Nine ja Rock Band from Hellin kanssa.
Itse Teronen asuu Helsingissä, samoin kuin kitaristi Niko Vuorela. Bändi toimii kuitenkin nimenomaan Oulussa.
”Ollaan sillä tavalla vanhanaikaisia, että kun äänitetään biisejä, niin halutaan olla kaikki yhdessä studiolla. Muutenkin me Nikon kanssa matkustetaan Ouluun tosi paljon, eli laitetaan aikaa ja rahaa peliin.”
Raskas musiikki yleisesti on hyvin edustettuna Oulun musaskenessä: löytyy hard rockia, punkkia, alternative rockia ja monia muita alalajeja. Kaupungissa tehdään paljon hyvää musiikkia ug-pohjalta, ilman suuria tavoitteita, vain luovasta prosessista ja paikallisille soittamisesta nautiskellen.
Temple Balls tähtää kuitenkin rohkeasti korkealle ja kovaa.
”Jos meillä ei olisi tavoitteet niin korkealla, ei me varmaan oltaisi jatkettu näin pitkään.”
”Tavoite on, että jengi muuttais Ouluun rap-unelmien perässä”
Kuten voidaan perustellusti sanoa, Oulu on edelleen metallikaupunki, tai ehkä tarkemmin sanottuna raskaan musiikin kaupunki.
On kuitenkin huomattava, että se ei ole koko totuus Oulun musaskenestä. Muissakin genreissä tehdään aktiivisesti musiikkia ja työtä musiikkikulttuurin eteen. Miltä tuntuu tehdä räppiä pitkätukkaisten hevimiesten valtaamassa kaupungissa, Jere Rönkkömäki?
”Eletään vuotta 2021 ja kaikki musagenret kehittyy koko ajan. En näe että vois enää sanoa, että Oulu on vain raskaan musiikin kaupunki. Kyllä kaikille genreille on tilaa.”
Rönkkömäki on pyörinyt rap-piireissä 17 vuoden ajan, ensin Porissa ja viimeiset kymmenen vuotta Oulussa. Hän on itse julkaissut musiikkia artistinimellä RPN ja viime vuodet ollut mukana Tulva ry:n toiminnassa.
Niin kuin raskastakin musiikkia, myös räppiä tehdään Oulussa paljon nimenomaan oululaisille kuuntelijoille.
”Oulun rap skene on aina ollut vähän sellainen ug-painotteinen. Ei oo tykätty pitää itsestä kauheesti meteliä.”
Toisaalta Rönkkömäki huomauttaa, että oululaiset raplegendat kuten Perusjätkät, Julma Henri ja Pummiharmonia ovat breikanneet läpi valtakunnallisesti radiosoittoonkin.
”Nekin edustaa silti puhtaasti Oulu-saundia, eikä oo yritettykään tehdä siitä mitään muuta. Oulu-saundiin kuuluu esimerkiksi Oulun murre, joka kuuluu lyrikoissa aika vahvasti. Lisäksi oululainen rap on tosi tiedostavaa.”
Rönkkömäki toimii vastuuhenkilönä hiljattain perustetussa levy-yhdistyksessä Heimo Recordsissa, joka toimii Tulva ry:n alaisuudessa. Hän etsii tällä hetkellä uusia artisteja yhdistyksen riveihin.
”Levy-yhdistyksen idea on, että ei tahkota rahaa yhtiön omaan taskuun, vaan tuotot menee kaikkien yhteiseen hyvään, toiminnan kehittämiseen.”
Tulva ry on oululainen kaupunkikulttuuriyhdistys, josta on kasvanut tekijöidensä näköinen. Rap-skene on vahvasti edustettuna kaikessa tekemisessä, mutta yhdistys painottaa että kaikki genret ovat tervetulleita yhteistyöhön.
Tulva ry järjestää myös media- ja musiikkialaan painottuvaa kuntouttavaa työtoimintaa tiloissaan Toppilan Telakalla. Tällä hetkellä rakenteilla on radiostudio Pikisaareen. Tarkoitus on aloittaa kaupunkiradiolähetyksen myöhemmin keväällä.
Heimo Recordsin ensimmäinen kiinnitys on Kopo Loco. Kopo Locon vasta julkaistu ensimmäinen single Osa mua edustaa jenkeistä melko hiljattain Suomeen rantautunutta drill-tyyliä.
Kopo Loco ei ehkä edusta perinteisintä Oulu-saundia. Kopo ei nimittäin sanataiteile Oulun murteella, sillä hän on helsinkiläinen ja muuttanut Ouluun kolmisen vuotta sitten.
Kopo Locon lyriikat asettuvat kuitenkin Oulu-saundin tyyliin tiedostavalla otteellaan ja yhteiskunnallisilla sekä rankkojen kokemusten siivittämillä teemoilla.
Katso videolta Heimo Recordsin studiotunnelmia, kun Kopo Loco työstää debyyttialbumiaan tuottaja Atte Kropsun kanssa.
Peltokurki ponnistaa lentoon aitojen tunteiden voimalla
Folk-pop-duo Peltokurjen työtilat sijaitsevat maan alla Oulun keskustassa, mutta musiikki ei ole ug:ta ollenkaan. Artistit Emma Kurkinen ja Anna Peltomaa haluaisivat, että heidän musiikkiaan kuulisi mahdollisimman moni.
Peltokurjen musiikissa voi kuulla vaikutteita luonnosta ja mukana on myös klassisen musiikin sävyjä. Kaikki kappaleet ovat Kurkisen ja Peltomaan yhdessä säveltämiä ja sanoittamia.
Duo elää tällä hetkellä eräänlaista siirtymävaihetta. Viime vuodet Peltokurjelle on omistettu opiskelujen ja töiden täyttämässä elämässä kaikki vapaa-aika, mutta nyt kaksikko on järjestänyt kalenterinsa uudelleen. Puolet viikosta omistetaan musiikin yksityisopetukselle, puolet Peltokurjelle. Unelmana on, että Peltokurjesta tulisi vielä täysipäiväinen ammatti.
Kurkinen ja Peltomaa tapasivat ja ystävystyivät musiikkikasvatuksen opintojen aikana. Peltokurki sai alkunsa Lapin metsässä, jossa ystävykset alkoivat ensimmäisen kerran spontaanisti säveltää yhdessä kappaleita.
Oulussa on duon mukaan hyvä tehdä musiikkia eikä aikomuksena ole lähteä etelään, niin kuin moni muu muusikko tekee.
”Me olemme pohjoisen ihmisiä, ja luonto on meille tärkeää. Lisäksi haluamme ehkä purkaa sitä myyttiä, että pitäisi maantieteellisesti olla Helsingissä, jotta voi tehdä musiikkia tosissaan” Peltomaa pohtii.
Duo arvelee, että Helsingissä kova kilpailu ja vertailu saisivat aikaan paineen siitä, että pitäisi olla tietynlainen. Oulussa on tilaa kasvaa juuri sellaiseksi kuin haluaa. Lisäksi kaupunki on keskellä Suomea, joten keikalle pääsee hyvin sekä Lappiin että etelään.
”Ja täällä on kaikki samat elementitkin kuin Helsingissä: teatteri, sinfonia, eläväinen kulttuurielämä ylipäätään. Oikeastaan täällä pääsemme nopeammin toteuttamaan unelmamme vaikkapa sinfoniaorkesterin kanssa esiintymisestä. Helsingissä se olisi vaikeampaa.”
Niin, minkälaista raskaan musiikin kaupungissa on tehdä kevyttä musiikkia?
”Kyllä täällä löytyy kevyen musiikin piirit, ja paljon osaamista. Tuntuu myös, että toisia ei nähdä kilpailuna, vaan ennemmin vertaistukena ja yhteistyötä tehdäänkin paljon.”
Peltokurki julkaisee uuden levyn 20. maaliskuuta. Levyltä löytyy viisi jo julkaistua singlea sekä neljä uutta kappaletta. Oikeastaan biisit ovat olleet valmiita jo vuoden, mutta kaksikko halusi viime keväänä siirtää levyn julkaisua koronapandemian vuoksi.
”Me ollaan sellainen bändi, että meidät täytyy kokea. Tosi monet ovat sanoneet että aidot, vahvat tunteet nousee väkisin pintaan, kun näkee meidät livenä. Siksi olisimme halunneet päästä heti esittämään uusia biisejä kuuntelijoille.”
Koronakriisi kuitenkin vain jatkui ja bändi päätti, että odottaminen riittää. Levy julkaistaan ja esitellään faneille striimikeikkojen kautta, kunnes oikeille keikoille taas pääsee.
Ensimmäiselle levylle ei ole edes etsitty julkaisijaa, vaan julkaisu hoidetaan itse, kuten muutkin bändin toimintaan liittyvät tehtävät.
”Onhan meillä tietenkin tiimiä ympärillä, kuten graafinen suunnittelija ja stylisti, joille maksamme työstä itse. Vuoden ajan käytimme myös manageripalvelua, josta saimmekin paljon hyviä vinkkejä tekemiseen.”
Bändi haluaa avoimesti kertoa kappaleiden tekemisen prosessista sekä kaikesta bändiin liittyvästä somekanavillaan. He olisivat itse toivoneet sellaista sisältöä aloittelevina muusikoina.
”Yleensähän meille esitellään hyvin valmiita paketteja, kun ollaan jo huipulla. Siksi mielikuva ehkä monella on, että joku musaihminen vaan löytää bändin tai artistin jostain ja se on siinä. Oikeasti musiikkiin työnä liittyy niin paljon kaikkea.”
Toimituksen huomio: Oulun musiikkikulttuuri sykkii ja voi hyvin. Musiikkia tehdään paljon enemmän, kuin mitä tässä artikkelissa on voitu nostaa esille. Siksi Urbo on koonnut Oulu-soittolistan, jonka avulla voi tutustua kymmeniin oululaisiin bändeihin ja artisteihin. Joten ei muuta kuin nupit kaakkoon ja rakasta paska kaupunnia fiilistelemään!
Ja hei.. Jos kuuntelit artikkelin, niin muista katsoa vielä valokuvaaja Antti J. Leinosen ottamat upeat kuvat ja video.