Viikon yhteenveto: Päihdehoidon ongelmista vaikeneminen ei auta ketään

Elina Niskasaari, toimittaja
Elina on paikallisjournalismiin erikoistunut freelancetoimittaja ja krooninen viherkasvien liikakastelija. Hän on paljasjalkainen oululainen, joka viihtyy parhaiten keskellä kaupungin sykettä ja osaa tunnistaa kaikki maailman koirarodut.

Amira Bushnaief uskaltaa puhua päihdehoidosta. Hän kertoo, mitä ajattelee hoidon tilasta Oulussa ja miten me voimme kaikki vaikuttaa siihen, kuinka päihdeongelmaiset kohdataan. Kaupungilta viestitään meneillään olevasta päihdepalveluiden uudistuksesta. Myös kourallinen kuntavaaliehdokkaita osallistui keskusteluun.

”Päihdehoidossa työntekijät kohtaavat usein eettisen ristiriidan siinä, että he haluaisivat tarjota asiakkaille tiiviimpää tukea mutta resursseja siihen ei ole. Osaksi senkin vuoksi se on raskasta työtä. Toisaalta päihdetyössä ei koskaan joudu kysymään itseltään, onko työlläni merkitystä”, kuvailee Amira Bushnaief.

Bushnaief työskentelee Nuorten Ystävien Miepä-kuntoutuksessa tiiviin avokuntoutuksen parissa. Hänen asiakkaansa ovat niin sanotusti kaksoisdiagnoosin saaneita, eli heillä on todettu sekä mielenterveyden häiriö että päihderiippuvuus. Puolet viikosta Bushnaief käyttää päihdehoidon kehittämistyölle, kouluttamiselle ja työnohjaukselle. Kokemusta päihdetyöstä hänellä on 20 vuoden ajalta.

Tiiviseen avokuntoutukseen päästäkseen asiakkaat joutuvat jonottamaan kuukausia, pahimmillaan jopa vuoden. Tuki on intensiivistä ja työntekijät vierailevat paljon myös asiakkaan kotona. Kaupunki ostaa palvelun Nuorten Ystäviltä ja paikkoja kuntoutuksessa on kymmenen.

Bushnaief tekee tiivistä yhteistyötä myös kaupungin päihdepalveluiden kanssa ja tietää, kuinka tiukilla resurssit ovat. Eikä vain Oulussa, sillä ongelmat ovat valtakunnallisia. Urbon toimitus on saanut useita samankaltaisia viestejä kentältä kuluneen viikon aikana. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä siihen, että ongelmia nostetaan esille.

Hoidon tehostamisen lisäksi Bushnaief haluaisi, että jokainen yhteiskunnan jäsen tarkastelisi omaa suhtautumistaan riippuvaisiin.

”Me kaikki voimme vaikuttaa siihen, kuinka päihdeongelmaiset nähdään yhteiskunnassa. Nähdäänkö se, että kyseessä on ihminen, joka on sairastunut. Sairauden takana on aina jonkun lapsi, sisarus tai vaikka äiti.”

Kaupunki kertoo uudistuksista, ei kommentoi ongelmakohtia

Yritin tavoitella viikon aikana muun muassa terveysjohtajan sijaista ja hyvinvointijohtajaa kommentoimaan maanantain artikkelissa esiin nostettuja ongelmia.

Johtajat eivät kuitenkaan halunneet antaa haastattelua, vaan pyynnöt käännettiin terveydenhuollon erityispalveluiden palvelupäällikölle Marjo Kiviniemelle, joka kertoi sähköpostitse kaupungin meneillään olevasta mielenterveys- ja päihdepalveluiden uudistuksesta. Seuraavat kappaleet ovat tiivistelmä Kiviniemen sähköpostista.

”Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri käynnistivät vuonna 2018 palveluketjujen selvitystyön tietyissä terveydenhuollon palveluissa. Tavoitteena oli löytää keskeisimmät kehityskohteet ja muutostarpeet sekä hillitä kustannusten kasvua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Uudistusten yksi keskeinen tavoite on palveluiden saatavuuden parantaminen. Tätä toteutetaan tuomalla avopäihdepalvelut hyvinvointikeskuksiin. Samalla tuetaan moniammatillista yhteistyötä ja helpotetaan asiakkaan kokonaisvaltaista asioiden hoitoa.

Päihdehoitoketjuja tullaan tarkastelemaan ja perusterveydenhuollon osaamista päihdehoitotyössä vahvistetaan koulutuksilla.  

Syksyllä avataan oma palvelunumero mielenterveys- ja päihdeasiakkaille. Numerosta saa ohjausta hoitoon hakeutumiseen, mutta puhelimessa voidaan tehdä myös hoidon tarpeen arviointia sekä ohjausta palveluihin. Tämän on tarkoitus selkiyttää palveluverkkoa.

Kaupunki on yhteistyössä Verto-hankkeen kanssa kouluttanut kokemusasiantuntijoita, jotka voivat olla mukana yksilövastaanotoilla sekä ryhmätoiminnoissa. Yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden kanssa on myös kehitetty rahapeliriippuvuuden hoitoa.”

Yksi uudistuskohde on yhteispäivystyksen päihtyneiden asiakkaiden vastaanoton ja hoidon kehittäminen, joka kuuluu sairaanhoitopiirille. PPSHP:n puolelta selvitystyöryhmään kuuluva projektikoordinaattori ja psykiatri Hannu Säävälä kertoo, että Oulun seudun yhteispäivystyksen selviämishoitoa on kehitetty kolmessa osassa: lisätty kahden työntekijän verran resursseja, organisoitu työtä uudelleen ja koulutettu henkilökuntaa ja kasvatettu näin selviämishoidon osaamista. Tulevaisuuden sairaalaan tulee myös oma selviämisasema.

Aikeet hyvät, aika näyttää lopputuloksen

Bushnaief pitää kaupungin uudistusten tarkoitusperää hyvänä ja toivoo että toteutus onnistuu ja hoitojonot lyhenisivät. Hän pitää myös mahdollisena, että henkilöstö saa kattavampaa kollegiaalista tukea hyvinvointikeskuksessa kun eri alojen ammattilaiset ovat fyysisesti samassa paikassa. Myös asiakkaiden kokonaisvaltainen hoito voi helpottua kun muu terveydenhuolto löytyy saman katon alta.

Bushnaief haluaa painottaa, että jokainen addikti ja jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen. Hoitohenkilökunta ei voi tietää, kuinka mones hoitoon tulemisen kerta on juuri se, kun asiakas onnistuu. Kyynistyä ei saa.

”Aina puhutaan siitä, että päihderiippuvainen ei kiinnity hoitoon mutta minä sanon, että kyllä kiinnittyy! Ja me hoitohenkilökuntana rakennettaan sitä motivaatiota siihen sekä niitä rakenteita, että hyvä hoito on mahdollista.”

Miksi päättäjät eivät halua puhua päihdehoidosta? Miksi äänestäjiä voi menettää ajamalla päihdeongelmaisten paremman hoidon puolesta?  

”Päihdesairauksiin liittyy varmasti tietynlainen armottomuus yhteiskunnassa. Vieras ja tuntematon asia myös yleensä pelottaa. Suhtautumista voi mielestäni muuttaa ymmärryksen ja tiedon lisäämisellä.”

Bushnaiefin mielestä kaikki voivat osallistua ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Sitä tehdään muun muassa luomalla turvallisia yhteisöjä, joissa lapset ja nuoret voivat kasvaa rauhassa. Nuoruudessa alkava päihdeongelma kehittyy yleensä selviytymiskeinoksi pahaan oloon.  Päihdepsykiatri Pekka Laine sivusi maanantain jutussa samaa aihetta.

Ja sitten se päättäjien tahtotila. Bushnaief lähettää poliitikoille ja johtajille terveisiä: Kurkistakaa päihdehoidon konkretiaan älkääkä tuijottako lukuja. Tutustukaa palveluihin ja kuunnelkaa henkilökunnan sekä asiakkaiden kokemuksia. Tehoton päihdehoito tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi monella tapaa.

Kuntavaaliehdokkaat innostuivat jakamaan ajatuksiaan

Herättelin keskustelua päihdehoidon tilasta myös Oulun kuntavaalit 2021 -ryhmässä Facebookissa. Keskusteluun osallistui kuntavaaliehdokkaita useasta puolueesta. Alla otteita kommenteista. Ryhmä on julkinen ja kokonaisuudessaan keskustelu on nähtävissä täällä.

”Itse näen, että huumeiden ongelmakäyttö on kohdattava jatkossa yksiselitteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin kuuluvana asiana, eikä rikosasiana.” –Jere Tapio, Keskusta

”Todella tärkeä aihe. Valitettavasti päihdehoito jätetään rahoja jakaessa aina häntäpäähän. Jos tämä koettaisiin tärkeäksi, niin hoitoon panostettaisiin.” –Jaana Ylisuutari, SDP

”Ensiarvoisen tärkeää olisi se, että saataisiin viimeinkin toimiva selviämisasema tänne Ouluun.” –Veli-Pekka Taponen, Vasemmistoliitto

”Uskon, että rakenteita ja järjestelmää tehostamalla päihdehoito saataisiin toimimaan paremmin ihan jo olemassa olevillakin resursseilla.” –Erika Taube-Säkkinen, Kokoomus

Oulun kaupungin mukaan päihdepalveluita käyttää vuosittain noin 1100 asiakasta. Lukuun voidaan lisätä vielä ne ongelmakäyttäjät, jotka eivät hakeudu palveluiden piiriin. Jokaisen riippuvaisen ihmisen ympärillä on myös sijaiskärsijöitä ja riippuvuussairaus johtaa useimmiten hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Asioihin voidaan vaikuttaa muun muassa tuomalla päihdehoidon merkitystä ja sen ongelmakohtia julkiseen keskusteluun. Kuitenkin vain päättäjät voivat lopulta lisätä päihdehoidon resursseja niin tahtoessaan. Päihdeongelmat eivät katoa kuluja leikkaamalla ja päätä pusikkoon pistämällä.